Alkutahdit

Näyttää huolestuttavasti siltä, että joulukorttiprojektini venahtaa taas viime metreille. Joka vuosi vannon, että seuraavana vuonna aloitan korttipuuhat hyvissä ajoin lokakuun puolella, mutta tulos on kuitenkin joka kerralla sama. Niin tänäkin vuonna. Aina on mukamas kiire tehdä jotain muuta. Tänään terästäydyin ja kippasin materiaalit keskelle keittiön lattiaa. Ja siinä kaikki. No, onpahan edes saatu homma hyvälle alulle.

Kerron sitten miten korttien kanssa kävi vai kävikö mitenkään.

Toteutuneita toiveita

Toiveeni lumesta toteutui. Ei vielä kunnon pakkaslunta, mutta pääasia, että maa on valkoinen. Raikasti kummasti mieltä ja maisemaa. Myös toiveeni harmaista piparkakkukengistä toteutui. Vihdoin minulla on ikiomat Calout, Virpin puodista tietenkin. 

Samaan syssyyn haluan kiittää ihmeellisen ihanaa Syrjälän torpan Aijaa, joka otti minuun yhteyttä ja halusi neuloa minulle villasukat. Miten hauskasti ne sopivatkaan yhteen uusien kenkien kanssa!

Toiset kiitokset sujahtavat Ullakon Aarteet-blogiin suloisesta saippuayllätyksestä, jonka taannoin sain. Sitruunasaippuan kanssa olen kylpenyt joka ikinen ilta ja kovasti olen tykännyt. Ihanan puhtaat ja nostalgiset tuoksut!

Talvista viikonloppua toivotan tämän laulun myötä.

P.s. Aija, ne toiset villasukat löysivät ikionnellisen omistajan samasta huushollista. Välitän kiitokset miehen puolesta.

Minä ♥ Sunnuntai

Sunnuntait on ihan parhaita. Loikoillaan kissojen kanssa pitkälle iltapäivän puolelle vällyjen alla ja nautiskellaan olemisesta. Minä herkuttelen suklaalla ja suolaisilla herkuilla, kissat kanalla ja kissanmaidolla.

On myös kivaa, että on jo marraskuu. Se tarkoittaa sitä, että jouluun ei ole enää kovin pitkä aika. Vielä kun tulisi lunta. Oikein sellainen sakeana satava lumipyry olisi toiveissani.

Mummoankan tyyliin

Lauantaina on juhlat. Mekko oli jo valmiiksi hankittuna, mutta siihen sopivia kenkiä en etsinnöistä huolimatta onnistunut kaapin pohjalta löytämään. Hurautinkin siis pyörällä Miiran Putiikille vihreät saapikkaat silmissä kiiluen. Ja kivaa, niitä oli vielä jäljellä! Malli on ihanan mummoankkamainen ja väri täydellisen vihreä, kaivattua taukoa harmaakauteeni. Kaiken lisäksi ovat unelmankevyet jalassa.

Näissä taidan hipsiä myös pikkujouluihin...

Lisää harmaata

Tottakai kaupat pursuilevat houkuttelevia harmaita juttuja juuri nyt, kun olen menettänyt sydämeni kyseiselle värille. Lienee kai parasta pysytellä hetkisen kaukana näistä rahapussin vihollisista. Pari hankintaa oli kuitenkin pakko tehdä ennen ostolakkoa; kaunis puhvihihainen villakangastakki sekä aivan täydellinen neule. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä ostopäätöstä, vaikka mentiinkin reippaasti yli budjetin. Nyt siis lompakon nyörit hetkeksi solmuun.

Ja sitten kun seuraavan kerran päästän itseni hemmotteluostoksille, aion ehdottomasti ostaa nämä sulokkaat piparkakkureunaiset Caloun nilkkurit. 

Niin ja ne huopikkaat...

...ja Uggit. Huh.

***

Käy kurkkaamassa Virpin suloisen pikkupuodin uudistuneet sivut. Sieltä löydät lisää meidän mukavan kuvaustuokion antimia.

Oodi harmaalle

Harmaa on hissukseen hiipinyt vaatekaappiini ja asettunut taloksi. Kaikki viimeaikaiset vaate- ja asustehankintani ovat keskittyneet lähes pelkästään tähän väriskaalaan. Ainoa probleema näyttäisi olevan, että vanhat kenkäni eivät ole täysin sopeutuneet muutokseen. Hankintalistan kärkipäässä keikkuukin harmaat nappi-Uggit tai huopikkaat. Ikävästi vain kummatkin näyttäisivät olevan kiven alla; Uggeista on oma koko aina loppu ja huopikkaita ei ole osunut tielleni laisinkaan. Jälkimmäisistä on muistoissa tosin ei-niin-mukava mielikuva. Lapsena niitä ahkerasti käytin ja aina sukat olivat lits-läts märät ja sitä myötä varpaat syväjäässä. Harmillista. Muuten kun olisivat oikein oivalliset.

Harmaa on kuitenkin tullut jäädäkseen. Ainakin toistaiseksi. Kenkien metsästys siis jatkukoon.